Mistä tietää, että perillinen on poika?

Mistä tietää, että perillinen on poika? Siitä, että koti täyttyy kepeillä, hylätyillä aurausmerkeillä ja puun kappaleilla, joista rakentuu milloin laiva, lentokone tai lautta, jolla voi matkustaa uimarannalta satamaan (paitsi että tyhmä äiti kielsi homman alkuunsa).

Mistä tietää, että perillinen on poika? Siitä, että toppahousut näyttävät keväällä enemmänkin tilkkutäkiltä kuin housuilta, kun polviin on laitettu paikkaa paikan päälle. Siitä, että kun aamulla lapsi on lähdössä kouluun paita nurin perin päällä ja housut ovat kääntyneet kummasti niin, että saumat ovat päällimmäisenä, se haittaa ainoastaan äitiä.

Mistä tietää, että perillinen on poika? Siitä, että kun isä on yön yli poissa, poika tulee äidin viereen nukkumaan voidakseen suojella tätä yöllä rosvoilta.

Mistä tietää, että perillinen on poika? Siitä, että äidin ompelukone laulaa enemmän vaatteita korjatakseen kuin uusia ihanuuksia ommellakseen.

Tytön äiti en ole koskaan ollut, joten siitä minulla ei ole kokemusta, mutta voin kyllä sydämestäni todeta, että on ilo olla pojan äiti. Ihan yhtälailla kuin olisi ilo olla tytönkin äiti. 

Housunpolvet kuluvat ja äidillä riittää paikattavaa liukuhihnalla...

Talven ihmeitä

Maisemapaikka kotimetsässä. Näkyy aika kauas

Vaikka talvi ei olekaan se rakkain vuodenaikani, on myönnettävä, että se on parhaimmillaan henkeäsalpaavan kaunis. Tällaisena pakkaspäivänä, jolloin aurinko saa jäätimantit sädehtimään ja leikkii varjojen kanssa kinoksissa, en voi jäädä sisälle peiton alle istuksimaan. 

Auringon kultaa ja jäätimantteja talvisessa metsässä

Pakkaspojan näykkäilyjä uhmaten teen retken kotimetsään ja olen ihan varma, että olen eksynyt keskelle satua. Lumen pehmentämät kivet ja kuuset saavat mielikuvituksen laukkaamaan. Aivan varmasti tuo keveiden pakkashiutaleiden kiireetön leijailu onkin hiutalekeijukaisten tanssia. Ja tuon lumipeiton alla nukkuu metsän kuningas, itse Mesikämmen hyvin ansaittua talvilepoaan. Ja tuo polku tuolla, joka kulkee sen ylle aivan kuin portiksi taipuneen pihlajan alitse, se vie tietenkin hurjan ja kauniin Lumikuningattaren valtakuntaan.