 |
| Maisemapaikka kotimetsässä. Näkyy aika kauas |
Vaikka talvi ei olekaan se rakkain vuodenaikani, on myönnettävä, että se on parhaimmillaan henkeäsalpaavan kaunis. Tällaisena pakkaspäivänä, jolloin aurinko saa jäätimantit sädehtimään ja leikkii varjojen kanssa kinoksissa, en voi jäädä sisälle peiton alle istuksimaan.
 |
| Auringon kultaa ja jäätimantteja talvisessa metsässä |
Pakkaspojan näykkäilyjä uhmaten teen retken kotimetsään ja olen ihan varma, että olen eksynyt keskelle satua. Lumen pehmentämät kivet ja kuuset saavat mielikuvituksen laukkaamaan. Aivan varmasti tuo keveiden pakkashiutaleiden kiireetön leijailu onkin hiutalekeijukaisten tanssia. Ja tuon lumipeiton alla nukkuu metsän kuningas, itse Mesikämmen hyvin ansaittua talvilepoaan. Ja tuo polku tuolla, joka kulkee sen ylle aivan kuin portiksi taipuneen pihlajan alitse, se vie tietenkin hurjan ja kauniin Lumikuningattaren valtakuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti