tag:blogger.com,1999:blog-61025324238927765922024-03-05T23:33:54.299+02:00Angoran elämääNelkyt ja risat äiti, vaimo ja varhaiskasvattaja raportoi säännöllisen epäsäännöllisesti elämäänsä ja ajatuksiaan sekä kätten aikaansaannoksia.Angorahttp://www.blogger.com/profile/02356809629861815837noreply@blogger.comBlogger22125tag:blogger.com,1999:blog-6102532423892776592.post-88368725954253751502016-08-05T23:27:00.001+03:002016-08-05T23:48:11.374+03:00Kipinöiden sammumista vai hiljaista kytemistä <p dir="ltr">Puuuh... puhaltelen pölyjä tämänkin päältä. On vierähtänyt kovin pitkä aika edellisestä postauksesta. Paljon on tapahtunut, suuria tunteita, surua ja pahaa mieltä. Piti ottaa aikalisä, että niistä voisi kirjoittaa. </p>
<p dir="ltr">Suru on aina lähellä pintaa, eikä tarvitse paljon raaputtaa, niin se jo uhkaa taas hukuttaa tulvallaan. Suru niistä lapsista, joiden tunsin kasvavan sydämeni alla, mutta jotka eivät kasvaneet tarpeeksi isoiksi syntymään tähän maailmaan. 6 keskenmenoa puolessatoista vuodessa, joista 5 seitsemän kuukauden aikana.</p>
<p dir="ltr">Seurasi sarja tutkimuksia, kokeita ja testejä - mitään lääketieteellistä syytä ei löydy minusta eikä puolisostani. Kaipuu saada vielä edes yksi lapsi oli suuri. Niin suuri, että sen eteen olimme valmiita maksamaan suuria summia rahaa, kestämään lääkkeiden sivuvaikutukset ja epämukavuudet, piikittämään hormoneja auttamaan kehoa. Uhrasimme melkein parisuhteemmekin lapsen tekemisen vuoksi.</p>
<p dir="ltr">Hoidoista ei ollut meille apua. Ja koska pettymys ja suru tekivät niin kipeää, siitä oli mahdotonta puhua. Oli vaikea katsoa toista silmiin ilman sanattomia syytöksiä, jotka kuitenkin tiesi turhiksi. Hellyys ja läheisyys alkoivat ahdistaa, niillä oli vain yksi tarkoitus, joka ei kuitenkaan koskaan tullut toteen. Arki kulki eteenpäin mutta parisuhde teki kuolemaa. </p>
<p dir="ltr">Havahduimme sen kuolinkorinoihin ja epätoivoissamme mietimme kumpaan suuntaan kääntyä - erota vaiko etsiä ammattiapua. Päätimme antaa parisuhteelle viimeisen elvytysyrityksen. Menimme seurakunnan  tarjoamaan perheasiainneuvottelukeskukseen etsimään keinoa puhaltaa eloa sammumispisteessä olevaan parisuhteeseemme. </p>
<p dir="ltr">Teki kipeää. Välillä tuntui, että olisi ollut helpompaa heittää hanskat tiskiin, laittaa lusikat jakoon ja jatkaa elämistä ilman sitä toista.  Välillä tuntui, että se kipinä ehkä sittenkin oli vielä jossain olemassa ja se antoi lisää tahtoa. Vuosi kului säännöllisten tapaamisten kanssa. Kotitehtäviä lyötiin laimin. Silti kumpikin halusi olla jokaisella keskustelukerralla paikalla. </p>
<p dir="ltr">Vuoden jälkeen pitäisi osata jo itse. On päiviä, jolloin tahtoa ei ole ja päiviä, jolloin sitä on vaihteleva määrä. On hetkiä, jolloin toisen läsnäolo saa raivon partaalle ja hetkiä, jolloin ikävöi sitä toista ihmistä. Ei tämä parisuhde ole sitä, mitä se oli joskus, puuttuu luonteva läheisyys ja kyky puhua ihan kaikesta. Ei vielä. Mutta ehkä taas joskus.<br><br></p>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIoK4navKJ9x64Qh4WDuJ-Wbz2hQEZWzlE-YrSXsBN3EWaWKdEjyoP7YF28ErVWXqFgq_aNlktB-XBRsoaajnYHZqvIqA6Ng2Bmz_CZTJ4VNdl8Im04OWFh03JN3A2T85g3QSnrnv1BbI/s1600/IMG_20160805_234554.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"> <img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIoK4navKJ9x64Qh4WDuJ-Wbz2hQEZWzlE-YrSXsBN3EWaWKdEjyoP7YF28ErVWXqFgq_aNlktB-XBRsoaajnYHZqvIqA6Ng2Bmz_CZTJ4VNdl8Im04OWFh03JN3A2T85g3QSnrnv1BbI/s640/IMG_20160805_234554.jpg"> </a> </div>Angorahttp://www.blogger.com/profile/02356809629861815837noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6102532423892776592.post-77005946819100422852015-04-13T08:09:00.001+03:002015-04-13T14:16:39.023+03:00Mistä tietää, että perillinen on poika? <div dir="ltr">
<span style="font-family: Verdana,sans-serif;">Mistä tietää, että perillinen on poika? Siitä, että koti täyttyy kepeillä, hylätyillä aurausmerkeillä ja puun kappaleilla, joista rakentuu milloin laiva, lentokone tai lautta, jolla voi matkustaa uimarannalta satamaan (paitsi että tyhmä äiti kielsi homman alkuunsa). </span></div>
<div dir="ltr">
<br />
<span style="font-family: Verdana,sans-serif;">Mistä tietää, että perillinen on poika? Siitä, että toppahousut näyttävät keväällä enemmänkin tilkkutäkiltä kuin housuilta, kun polviin on laitettu paikkaa paikan päälle. Siitä, että kun aamulla lapsi on lähdössä kouluun paita nurin perin päällä ja housut ovat kääntyneet kummasti niin, että saumat ovat päällimmäisenä, se haittaa ainoastaan äitiä. </span></div>
<div dir="ltr">
<br />
<span style="font-family: Verdana,sans-serif;">Mistä tietää, että perillinen on poika? Siitä, että kun isä on yön yli poissa, poika tulee äidin viereen nukkumaan voidakseen suojella tätä yöllä rosvoilta.</span></div>
<div dir="ltr">
<br />
<span style="font-family: Verdana,sans-serif;">Mistä tietää, että perillinen on poika? Siitä, että äidin ompelukone laulaa enemmän vaatteita korjatakseen kuin uusia ihanuuksia ommellakseen.</span></div>
<div dir="ltr">
<br />
<span style="font-family: Verdana,sans-serif;">Tytön äiti en ole koskaan ollut, joten siitä minulla ei ole kokemusta, mutta voin kyllä sydämestäni todeta, että on ilo olla pojan äiti. Ihan yhtälailla kuin olisi ilo olla tytönkin äiti. </span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDs2c9iAzUtg9yWilHVnCW4UcVNQRbM_9EuuKt8oLwgVj1mQcOTvcq-okfwSc04PY5ZN7qVAV1Vf28c_EmhXThVnK0j1-o5P4s_xqDeCNT9j2AoWrYxbYVGb0KDnnefyxXEwbJHQKSSOc/s640/20150406_133235.jpg" height="300" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="400" /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Housunpolvet kuluvat ja äidillä riittää paikattavaa liukuhihnalla...</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDs2c9iAzUtg9yWilHVnCW4UcVNQRbM_9EuuKt8oLwgVj1mQcOTvcq-okfwSc04PY5ZN7qVAV1Vf28c_EmhXThVnK0j1-o5P4s_xqDeCNT9j2AoWrYxbYVGb0KDnnefyxXEwbJHQKSSOc/s1600/20150406_133235.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"> </a> </div>
Angorahttp://www.blogger.com/profile/02356809629861815837noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6102532423892776592.post-87170342812387329572015-01-06T15:26:00.001+02:002015-01-07T13:02:25.801+02:00Talven ihmeitä<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiV_v95q-q45zViyLGm7XoroY36ePnWk2noa9kAdvu3Jw5zFlKh10QNqZARawxqQb-6qRg1zRhjbr9nN6v2yPBiFf5gY2Xjc448m6EyYblbR71LZos9NWR2VUBfNejSV4Zwy5lU2lGQjZs/s640/20150106_144503.jpg" height="320" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="240" /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Maisemapaikka kotimetsässä. Näkyy aika kauas</td></tr>
</tbody></table>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: Verdana,sans-serif;">Vaikka talvi ei olekaan se rakkain vuodenaikani, on myönnettävä, että se on parhaimmillaan henkeäsalpaavan kaunis. Tällaisena pakkaspäivänä, jolloin aurinko saa jäätimantit sädehtimään ja leikkii varjojen kanssa kinoksissa, en voi jäädä sisälle peiton alle istuksimaan. </span></div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSu87T_B1SxebJWtgLqRhdURhNLqedc_07uTLPVLUxVNEzYhcRVHKGfbMxVjDzis0728HPsqAxUykutzhJ4o19s0leqDSKydvp3hn5OVzrMZCdsbYKBpcZd6AOumL8dM1x_phxARQRNKQ/s640/20150106_145429.jpg" height="200" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="150" /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Auringon kultaa ja jäätimantteja talvisessa metsässä</td></tr>
</tbody></table>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: Verdana,sans-serif;">Pakkaspojan näykkäilyjä uhmaten teen retken kotimetsään ja olen ihan varma, että olen eksynyt keskelle satua. Lumen pehmentämät kivet ja kuuset saavat mielikuvituksen laukkaamaan. Aivan varmasti tuo keveiden pakkashiutaleiden kiireetön leijailu onkin hiutalekeijukaisten tanssia. Ja tuon lumipeiton alla nukkuu metsän kuningas, itse Mesikämmen hyvin ansaittua talvilepoaan. Ja tuo polku tuolla, joka kulkee sen ylle aivan kuin portiksi taipuneen pihlajan alitse, se vie tietenkin hurjan ja kauniin Lumikuningattaren valtakuntaan.</span></div>
<div dir="ltr">
<br />
</div>
<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSu87T_B1SxebJWtgLqRhdURhNLqedc_07uTLPVLUxVNEzYhcRVHKGfbMxVjDzis0728HPsqAxUykutzhJ4o19s0leqDSKydvp3hn5OVzrMZCdsbYKBpcZd6AOumL8dM1x_phxARQRNKQ/s1600/20150106_145429.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"> </a> </div>
<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiV_v95q-q45zViyLGm7XoroY36ePnWk2noa9kAdvu3Jw5zFlKh10QNqZARawxqQb-6qRg1zRhjbr9nN6v2yPBiFf5gY2Xjc448m6EyYblbR71LZos9NWR2VUBfNejSV4Zwy5lU2lGQjZs/s1600/20150106_144503.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"> </a> </div>
Angorahttp://www.blogger.com/profile/02356809629861815837noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6102532423892776592.post-25547274328163861412014-12-19T16:12:00.001+02:002014-12-19T16:13:51.098+02:00Kynttilöitä ja joulun odotusta <div dir="ltr">
<span style="font-family: Verdana,sans-serif;">Joulu on ihan kohta täällä. Joulumieli alkaa pikkuhiljaa saapua minunkin sydämeeni. Loma alkoi ja mieli alkaa rauhoittua vuoden ihanimpaan juhlaan. Joululaulut soivat taustalla, kynttilöissä loistaa tuli ja koti tuoksuu puhtaalle ja mausteiselle yhtäaikaa.</span></div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
<span style="font-family: Verdana,sans-serif;">Lahjojen paketointi kynttilän hämärässä valossa, joululaulujen soidessa hiljaa taustalla, on lempipuuhaani joulun alla. Kunhan olen ensin saanut tehtyä ne lahjat! Arvostan itsetehtyjä lahjoja. Niistä välittyvät lahjan antajan lämpimät ajatukset ja arvostan myös niiden tekemiseen laitettua taitoa ja - kaikilla niin kortilla olevaa - aikaa.</span></div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEja3ISFNZN4c3vZpHfZqMejUr17YQG4eNX0EW16k-o1D0usd3JQXvM4sXSoU4_AucpG5F8424lczMIFqrbnsf1fyuyi2qaatSuoFAYcZOg2xCNOtEtYN0fQ4ge9dL9ehlD7yN440nOInJ0/s640/IMG_20141219_084101.jpg" height="320" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="212" /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kanelin tuoksuisia paketteja</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEja3ISFNZN4c3vZpHfZqMejUr17YQG4eNX0EW16k-o1D0usd3JQXvM4sXSoU4_AucpG5F8424lczMIFqrbnsf1fyuyi2qaatSuoFAYcZOg2xCNOtEtYN0fQ4ge9dL9ehlD7yN440nOInJ0/s1600/IMG_20141219_084101.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"> </a> </div>
Angorahttp://www.blogger.com/profile/02356809629861815837noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6102532423892776592.post-81057884081543008822014-12-05T19:33:00.001+02:002014-12-19T16:02:51.538+02:00Joulumielen metsästäjä<div dir="ltr">
Eletään joulukuuta, vaikka ikkunasta ulos katsellessa on aika vaikea uskoa sitä. Taivas on harmaa ja pilvessä. Nurmikko vihertää ja pajuista löytyy pajunkissoja. Joulun tuntu täytyy löytää jostain muualta. </div>
<div dir="ltr">
Työpaikallani seurakunnassa joulu on sesonkiaikaa. Suunnittelen ja toteutan erilaisilla kokoonpanoilla joulukirkkoja päivähoidolle ja perheille, pyhäkoulua paikallisella joulupihalla ja lasten kauneimpia joululauluja. Näiden väleissä yritän vielä käydä yksittäisissä päiväkodeissa pitämässä jouluhartauksia. "Touhua riittää, kiire on suunnaton" ...</div>
<div dir="ltr">
Energian löytäminen oman perheen jouluvalmisteluille on joskus haasteellista. Onneksi on jouluradio, jonka voi laittaa taustalle soimaan ja sytyttää kynttilöitä luomaan tunnelmaa. </div>
<div dir="ltr">
Joulu on kuitenkin tullut joka vuosi - vaikka sitten pienemmälläkin touhuamisella.</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGAP8y-OPitUzz1IOwWwFv73RpfBIbmIZIYf8bXvojGdSKGvetAn4yBliHu8Y7qLz87d4gKeUdPHknedwNh7pYVhCVEcKewYCTUV78_kIF5PJkURjO55OQ2CbC-_lfP5Qoamlyr4sgphQ/s1600/IMG_20141107_175934.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"> <img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGAP8y-OPitUzz1IOwWwFv73RpfBIbmIZIYf8bXvojGdSKGvetAn4yBliHu8Y7qLz87d4gKeUdPHknedwNh7pYVhCVEcKewYCTUV78_kIF5PJkURjO55OQ2CbC-_lfP5Qoamlyr4sgphQ/s640/IMG_20141107_175934.jpg" height="320" width="320" /> </a> </div>
Angorahttp://www.blogger.com/profile/02356809629861815837noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6102532423892776592.post-6699785905120697382014-09-02T16:25:00.001+03:002014-09-02T16:33:23.049+03:00Näkemiin, kesä!<p dir="ltr">Elokuu on vaihtunut syyskuuksi ja syksy on tullut.  Ilmassa tuntuu kirpeys, sato kypsyy ja kesän säilöntä on vauhdissaan. Kotona tuoksuu hillolta, mehulta ja maustekurkuilta. Jos minulla olisi suuri kellari, säilöisin kyllästymiseen asti kesän makuja talven varalle. Mutta ei ole, joten on tyydyttävä muutamaan mehupulloon, hillopurkkiin ja sangolliseen maustekurkkuja. </p>
<p dir="ltr">Syksyllä alkaa monta uutta asiaa,  ihmisillä on kesän jälkeen tarmoa etsiä uusia mielenkiintoisia harrastuksia tai aloittaa uuden opiskelu. Itse olen onnellinen,  kun sain vanhaan harrastukseen,  pyhäkoulun ohjaamiseen,  uuden työparin. On mukavaa suunnitella ja tehdä yhdessä pyhäkoulua. Intoa uusiin ja vanhoihin harrastuksiin kaikille! </p>
Angorahttp://www.blogger.com/profile/02356809629861815837noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6102532423892776592.post-56246873619155541092014-08-09T03:57:00.001+03:002014-08-09T03:57:00.382+03:00Rentoutumisen ABC a'la Angora<p dir="ltr">Tunnustan. En ole kovin hyvä ja järkevä ihminen. Kaiken järjen mukaan minun tulisi näin yli nelikymppisenä olla huolissani omasta fyysisestä kunnostani ja koettaa edes väittää harrastavani liikuntaa säännöllisesti. Mutta kun en ole koskaan tykännyt mistään muusta liikuntamuodosta kuin  tanssista. Juu juu, olen kokeillut Bailatinot sun muut tanssilliset jumpat, mutta ne on liian ohjattuja minun makuuni. Juoksemassakin olen käynyt silloin tällöin ja siitä onnistun nauttimaan vain silloin kun olen lähtenyt lenkille, koska se on tuntunut jo alusta alkaen kivalta ajatukselta.  Minulle pakkopulla on kauhistus! Minä en kai koskaan ole saavuttanut sellaista liikunnan jälkeistä hyvän olon tunnetta. Jos on tuntunut hyvältä, niin siksi, että sain pakotettua itseni lähtemään, liikunta sinänsä ei tuo minulle hyvää oloa.</p>
<p dir="ltr">Kahden työuupumuksen jälkeen opin viimeinkin että suorittaminen ei sovi minun psyykelleni. Edes rentoutuakseni minun on voitava tehdä jotain pakotonta ja vapaata. Jotain, mikä on kivaa eikä välttämättä ole lainkaan viisasta, tarpeellista ja järkevää. </p>
<p dir="ltr">Mutta käsityöhön tarttuminen, siitä minä nautin! On palkitsevaa nähdä kättensä tulokset, oppia uusia asioita, iloita osaamisestaan ja ehkä ilahduttaa tuotoksillaan muitakin. Minä askartelen, virkkaan, neulon, ompelen, tuunailen kierrätystavaroista uusia aarteita ja teen välillä pienimuotoisia nikkarointiprojektejakin. Teen käsitöitä automatkoilla (helppoa kun en omista ajokorttia), kotona, kylässä,  työpalavereissa,  koulutuksissa ja kotona televisiota katsellessa.  Kesken on aina monta työtä, mutta ikinä en ole vielä koskaan joutunut huomaamaan tekeväni jotakin väkisin ja suorittaen. Minun rentouttava juttuni siis!</p>
<p dir="ltr">Toinen voimauttava asia on lukeminen. Olen osannut lukea jo 38 vuotta, enkä voi olla ilman kirjaa kuin todella sairaana. Jos vain suinkin kykenen lukemaan, niin luen. Kirjoja minulla on paljon ja minun on kovin vaikea luopua yhdestäkään.  Bookcrossing on opettanut minua pikkuhiljaa luopumaan sellaisista kirjoista, joita minun ei todellakaan kannata pitää kirjahyllyssäni. Tykkään monen näköisistä kirjoista.  On oma aikansa dekkareille, fantasialle, romanttiselle hömpälle, asiapitoiselle tekstille ja runoille. Mutta uni ei ihan helposti tule ilman kirjaa! Olen lukenut jopa saunassa...</p>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcGyXeBkFDtboNleWrndAkKxj0Ib4BnuJWeY7_JlZmhaKjWAY2fE3hdHDhThTA3rSnLKxyXUROnul-h8ieLZsZ8VtWCCjCvpBqoCrNRA24Hd-sk4i-65DxyhoZEofYc3jyf2IFeijp4vs/s1600/2014-08-09%25252003.21.29.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"> <img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcGyXeBkFDtboNleWrndAkKxj0Ib4BnuJWeY7_JlZmhaKjWAY2fE3hdHDhThTA3rSnLKxyXUROnul-h8ieLZsZ8VtWCCjCvpBqoCrNRA24Hd-sk4i-65DxyhoZEofYc3jyf2IFeijp4vs/s640/2014-08-09%25252003.21.29.png"> </a> </div>Angorahttp://www.blogger.com/profile/02356809629861815837noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6102532423892776592.post-78445751871057004972014-07-26T22:59:00.001+03:002014-07-28T08:33:37.940+03:00Nostalgiaa kerrakseen<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> Kun näen myymäläauton, teen aikamatkan lapsuuteen. Mummolan pihassa kävi kahden eri kauppaliikkeen kauppa-auto. Mummo osti kesällä aina minulle jäätelön ja joskus sain jopa kaivella omaa pikkuruista, muovista leppäkerttukukkaroani ja ostaa ihan itse pienen karkkirasiankin. Jäätelön kanssa piti aina mennä härnäämään isoveljen korviketta, minua 14 vuotta vanhempaa setää...</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Nykyisin ovat käyneet kovin harvinaisiksi nuo sympaattiset kauppa-autot. Harmittaa ennen kaikkea niiden maaseudulla vielä asua sinnittelevien vanhusten puolesta, joille pikkumatkan päässä pysähtyvä myymäläauto saattaa olla kotona asumisen ainoa edellytys. Jos tätä palvelua ei ole, on edessä muutto kirkolle tai kaupunkiin vieraisiin ympyröihin.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Ihan jo kannatuksen vuoksi on ihan pakko tehdä aina nostalgiatrippi menneisyyteen ja käydä myymäläautossa ostoksilla aina kun siihen on mahdollisuus. Iso kiitos näillekin nuorille yrittäjille, jotka jaksavat tätä vielä pyörittää! </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqWWCWKQ_PhdkslHrv6RVNo-8CjQOKql7qj5MMo6p11l9SbPCN_Vwo4QB106M1jnu7uBax_A39uWqHGUAplAFWNl06T8YszUcYpOVPwaFYpz40EoFObAumiRIKmOYWO-FboBEl08Q4Xtw/s1600/2014-07-26%25252022.57.52.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"> <img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqWWCWKQ_PhdkslHrv6RVNo-8CjQOKql7qj5MMo6p11l9SbPCN_Vwo4QB106M1jnu7uBax_A39uWqHGUAplAFWNl06T8YszUcYpOVPwaFYpz40EoFObAumiRIKmOYWO-FboBEl08Q4Xtw/s640/2014-07-26%25252022.57.52.png"> </a> </div>Angorahttp://www.blogger.com/profile/02356809629861815837noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6102532423892776592.post-46950269131374081152014-07-14T19:42:00.001+03:002014-07-28T14:55:30.973+03:00Salamoita ja räiskettä<p dir="ltr">Tunnen suurta hengenheimolaisuutta ukkossäätä kohtaan. Ensin on tyyntä ja pimenee. Sitten alkaa kova tuuli, myrsky, räiske ja jyly - ja kohta sataa lujaa. Ihan kuin minä kiukustuessani: ensin olen hetken hiljaa, silmäkulmat kurtistuvat ja leukaperät kiristyvät. Sitten alkaa kiukkuriehunta kovan huudon kera, saattaapa joskus joku käteen osuva esinekin saada kyytiä. Seuraavaksi pääsee itku. Sitten hiljenee ja kohta alkaa aurinko palata esille...</p>
<p dir="ltr">Joskus olen miettinyt,  kuinka pelottavaa saattaa olla seurata vierestä minun kiukkumyrskyäni, jos ei tiedä että se menee pian ohi ja aurinkoinen minä palaa vallitsevaksi olotilaksi. </p>
Angorahttp://www.blogger.com/profile/02356809629861815837noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6102532423892776592.post-4205845951128221392014-07-13T00:39:00.001+03:002014-07-13T00:39:11.031+03:00Mäntysuovan tuoksua<p dir="ltr">Onko kesässä montaakaan yhtä ihanaa asiaa kuin mattolaituri, mäntysuovan tuoksu ja puhtaat matot kuivumassa pyykkinarulla? Vaikka kuinka järjellä ymmärrän ekologisen välttämättömyyden sille, että perinteiset mattolaiturit ovat muuttuneet ns. kuivan maan pesupaikoiksi, jään silti kaipaamaan rehellisen mattolaiturin tunnelmaa... </p>
<p dir="ltr">Mattojen pesu tällaisessa paikassa on kovin sosiaalinen tilanne. Juttu kulkee vapaasti vieruskaverin kanssa, harjat suihkivat mattoja vasten ja apua tarjotaan pyytämättäkin vieruskaverille raskaiden mattojen käsittelyssä. Ja hups vaan, ennen kuin ehdit huomatakaan, kohta jo huomataan olevamme melkein sukua! :D</p>
<p dir="ltr">Kesän kruunaa mattojen pesu. Ja tuoksussa se pysyy muistoissa pitkään. Helteinen kesäpäivä, juuriharja ja mäntysuopa.</p>
Angorahttp://www.blogger.com/profile/02356809629861815837noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6102532423892776592.post-72771459281453825242014-05-21T16:11:00.000+03:002014-05-21T16:12:54.859+03:00Ajan palastelua<span style="font-family: Verdana,sans-serif;">Olen lueskellut viime aikoina kovastikin ajankäytön problematiikkaan liittyvää kirjallisuutta. Viimeisin lukuelämykseni oli Juha T. Hakalan kirja Pakattu aika. Oppisinkohan joskus hallitsemaan omaa ajankäyttöäni niin ettei ole koko ajan kiire ja hoppu jonnekin ja samaan aikan onneton riittämättömyyden tunne. Olisi varmaan ihan viisasta osata hellittää hetkeksi ja luopua suorittamisesta...</span><br />
<br />
<span style="font-family: Verdana,sans-serif;">Päätin jatkaa syksyllä tätä nelipäiväistä työviikkoa, ihan silläkin uhalla että tulee olemaan edelleen niitä hullun kiireisiä viikkoja jolloin täytyy yrittää tehdä viikon työt ihan vain yhdessä tai kahdessa päivässä. Jos osaisin sitten vastapainoksi oikeasti nauttia vapaapäivistäni ja levätä ja tehdä voimauttavia asioita silloin. Ja sitäpaitsi poikanen toivoi että äiti olisi edelleen perjantaisin häntä vastaanottamassa ja joskus jopa puolessa matkassa vastassa koulupäivän jälkeen :).</span><br />
<br />
Angorahttp://www.blogger.com/profile/02356809629861815837noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6102532423892776592.post-79741298179570085412014-03-27T11:46:00.002+02:002014-07-13T00:42:36.822+03:00Kevään kohinaa<p dir="ltr">Keväässä jo ollaan ja koko blogi on peittynyt paksun pölykerroksen alle. On tullut aika puhaltaa pölyt pois blogin päältä ja kertoilla kuulumisia.</p>
<p dir="ltr">Poikanen on jo iso koululainen, kulkee yksin kotiin ja osaa jo odotella ihan itsekseen kotonakin tunnin tai kaksi vanhempien kotiin saapumista. Itsenäistyminen on vääjäämätöntä, mutta silti äidin ja isän syli on maailman paras paikka ja ihaninta on käpertyä yhteisen peiton alle lueskelemaan yhdessä vaikkapa Harry Potteria.</p>
<p dir="ltr">Oman neljänkympin kriisin keskellä olen oppinut tekemään ratkaisuja myös ihan sillä perusteella, mikä on minulle hyvästä. Olen siirtynyt 4-päiväiseen työviikkoon (vaikkakin ne neljä työpäivää ovatkin kovin kiireisiä) ja oppinut nauttimaan joutilaisuudesta ja ihan ikiomasta ajasta, jolloin ei tarvitse tehdä mitään.</p>
<p dir="ltr">Ehkä vielä joskus opin pois suorittamisesta... ehkäpä sitten viidenkympin kriisissä?</p>
Angorahttp://www.blogger.com/profile/02356809629861815837noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6102532423892776592.post-17060649919377288792013-09-23T18:47:00.000+03:002014-07-13T00:41:23.932+03:00Syksyn sävel?<span style="font-family: Verdana,sans-serif;">Syksy saa minussa aikaan kummallisen sisäänpäin kääntymisen. Oma koti tuntuu yhtäkkiä maailman parhaalta paikalta, lasken kaihtimet, sytytän kynttilöitä ja vetäydyn sohvan nurkkaan teekupin ja neuletyön tai virkkuun kanssa. Samalla minut valtaa vimma saada kodista aikaan paljon parempi paikka... kaipaan kotiini uutta ilmettä ja tahdon tehdä pesästäni mahdollisimman miellyttävän. </span><br />
<br />
<span style="font-family: Verdana,sans-serif;">Aina en voi tehdä ihan kaikkea sitä, mitä haluaisin - vuokralla asuminen tuo omat rajoitteensa, mutta jo pienellä voi saada paljon aikaan - kun ei havittele kuuta taivaalta. Siinäpä vasta oppimisen paikka - olla tyytyväinen vähempään ja nauttia epätäydellisyydestä. Jos osaisin vielä hyväksyä ne pienet ja suuremmatkin epätäydellisyydet myös omassa itsessäni...</span><br />
<span style="font-family: Verdana,sans-serif;"> </span>Angorahttp://www.blogger.com/profile/02356809629861815837noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6102532423892776592.post-19346633373675944952013-08-16T10:36:00.001+03:002013-08-16T10:36:15.299+03:00Koulun aloitus ja uudet kujeet<span style="font-family: Verdana,sans-serif;">Poikanen on nyt kulkenut koulutaivaltaan viikon verran ja tuntuu tykkäävän koulusta - äitiinsä tullut. Jännitys on jo helpottanut, eikä poikanen enää hiljene koulun pihaan saavuttaessa. Koulumatkan kulkemista harjoitellaan, kotiavaimen käyttöä opetellaan ja kännykän mukana pitämistä myös. Kummallisen isolta lapseni vaikuttaa jo, ihan tuntuu äidin sydämellä kumma tunne - yhtäaikaa suunnaton rakkaus ja ylpeys sekä pohjaton huoli ja pieni suru.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Verdana,sans-serif;">Opettaja vaikuttaa mukavalta ja aidosti lapset kohtaavalta ihmiseltä, poikanen ainakin tykkää opettajastaan kovasti (äidille jo huomautettiin, että ei meillä ole ope vaan o p e t t a j a :) ...). Lämpöä, aitoutta ja välittämistä toivon alkuopetuksen opettajien huokuvan lapsille - sitä kautta lapset innostuvat koulusta ja ihan varmasti myös oppivat asioita. </span><br />
<span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana,sans-serif;">Taivaallisen Isän siunausta koulutielle toivon kaikille pienille ja isommillekin koululaisille. </span>Angorahttp://www.blogger.com/profile/02356809629861815837noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6102532423892776592.post-55674631189659781212013-08-02T20:36:00.002+03:002013-08-16T10:36:39.212+03:00Loma on parasta aikaa!<span style="font-family: Verdana,sans-serif;">Loma on ihan parasta aikaa - eikö vaan? Perheemme teki yhteisen elämämme ensimmäisen ihan oikean yhteisen ulkomaan matkan - Tanskaan Legolandiin ja Kööpenhaminaan. Oli mukava viettää aika yhdessä, ihmetellä yhdessä maailmaa ja sen pieniä ja suuria ihmeellisyyksiä. Kerätä merenrannalla simpukoita ja kiljuen juosta karkuun meduusoita, kieppua Legolandin härveleissä ja nauraa vatsan pohjalla tuntuvaa jännitystä, kävellä mittaamaton määrä askeleita niin että iltaisin kaatuu jalat ja pohkeet kuumottaen sänkyyn nukkumaan... </span><br />
<br />
<span style="font-family: Verdana,sans-serif;">Onneksi lomaa vielä riittää, käyn tosin kurkkaamassa ensi viikolla muutaman päivän töissä, ettei pääse todellisuus unohtumaan, ja sitten san vielä jatkaa pari viikkoa. Poikanen tosin aloittaa pitkän koulutaipaleensa ensi viikolla. Nuorena sitä aina ihmettelin, miten ihmeessä ne aikuiset aina päivittelevätkään ajan - muka niin kamalan - nopeaa katoamista - nyt huomaan kasvaneeni aikuiseksi ainakin siinä asiassa :).</span>Angorahttp://www.blogger.com/profile/02356809629861815837noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6102532423892776592.post-19598158051500992632013-07-15T14:39:00.003+03:002013-07-15T14:39:55.653+03:00Uudestirakastunut<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">... Niin siinä voi käydä - aviopuolisoon siis ihan oikeasti voi rakastua uudelleen... Aika ihanaa ja vähän ihmeellistäkin. Ja tähän tilaan voi eksyä, kun arjen harmaan pyörityksen keskelle raivaa tilaa oikein kunnolliselle yhteiselle ajalle, johon kumpikin sitoutuu. Kun kuljeskelee päämäärättömästi käsi kädessä ihmisvilinässä ja katsoo kauan toista silmiin. Kun katselee auringonlaskua vierekkäin. Kun kertoo vitsejä, joille tietää toisen takuuvarmasti nauravan - ja saa hänet nauramaan sydämen pohjasta. </span><br />
<span style="font-family: Verdana;"></span><br />
<span style="font-family: Verdana;">Jospa nyt tulevaisuudessakin muistaisin miksi sen yhteisen ajan järjestäminen on niin tärkeää...</span>Angorahttp://www.blogger.com/profile/02356809629861815837noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6102532423892776592.post-12833081809574072862013-07-01T14:08:00.000+03:002013-08-16T10:37:09.697+03:00Napanuora venyy<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Perillinen kasvaa isoksi pojaksi, en voi muuta kuin havahtua tosiasioiden äärellä. Kohta kouluun lähtevän reviiri kasvaa eikä äidin jatkuva läsnäolo ole enää ihan yhtä tärkeää. Kasvaminen ottaa välillä koville - niin pojalla kuin äidilläkin - ja tasapainoilu läheisyyden ja oman reviirin välillä on välillä vaikeaa. Äidin on pakko opetella löysäämään napanuoraa ja lähettää poikanen matkaamaan omaa polkuaan. Voin vain yrittää rakennella polkua ohjaavia rakennelmia ja toivoa, että ne ovat ohjaamassa turvallisille reiteille eivätkä estä poikasta näkemästä maailmaa laajemmin ja omalla tavallaan.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZ0wU9up_fc3bLybVvRyi4JzUJcbIqXIlAmoTJUeA5MoUfSoNfKd7a54GX2mOWcv4YpKW89HYXDsrynXrk0h3hS-XatnZj4mjZZKg_h_S5nLbUOJQTxIRkPkGOlBjlSgLPsTVcSuhfqZc/s1600/IMG_0574.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZ0wU9up_fc3bLybVvRyi4JzUJcbIqXIlAmoTJUeA5MoUfSoNfKd7a54GX2mOWcv4YpKW89HYXDsrynXrk0h3hS-XatnZj4mjZZKg_h_S5nLbUOJQTxIRkPkGOlBjlSgLPsTVcSuhfqZc/s320/IMG_0574.JPG" width="320" /></a></span></div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Äidin epäkiitollinen rooli on (oma ikävän tunteensa piilottaen) tukea poikasen ensimmäisiä itsenäisiä lentoräpistelyjä ja ennen kaikkea ottaa vastaan ikävän ja reissuväsymyksen aiheuttamat itku-potku-raivarit tyynenä ja syli rakastavasti auki. Tärkeintä on kuitenkin se, että syli on kuitenkin kaivattu ja haluttu paikka, jonne poikanen haluaa kuulemma tulla vielä aikuisenakin.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
</span>Angorahttp://www.blogger.com/profile/02356809629861815837noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6102532423892776592.post-1189151366874828202013-06-28T12:40:00.001+03:002013-07-02T11:21:49.303+03:00Kiitos ystävistä!<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Suuri kiitos ystävistä!</span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> Aidot, oikeat ystävät ovat maan suola. Olisi aika vaikea ajatella elämää ilman niitä ihmisiä, joihin voi luottaa, joille voi kertoa kaikki asiansa, niin ilot kuin surutkin, joille voi tuskailla avio-ongelmiaan ja hehkuttaa kun rakkaus kukoistaa ja jotka jaksavat kuunnella tilityksiäsi ja ottaa osaa iloihisi kerta toisensa jälkeen. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Pieniä tärkeitä sanoja ja sanomattomia viestejä: välitän sinusta vaikka olisinkin eri mieltä kanssasi. Olen sinun puolellasi, olen tukenasi. Tilitä vaan, kyllä ne ilotkin tulee vielä jaettua. </span><br />
<span style="font-family: Verdana;"></span><br />
<span style="font-family: Verdana;">Oikea ystävyys mitataan siinä kuinka hyvin yhteys toimii kohdatessa vaikka sitten pitkänkin ajan kuluttua. Aito ystävyys punnitaan siinä kestääkö se erimielisyydet ja asioiden tarkastelut hyvinkin erilaisilta katsantokannoilta. Hyvä ystävyys on sielujen yhteyttä silloinkin kun elämäntilanteet ovat kovin erilaiset. </span><br />
<span style="font-family: Verdana;"></span><br />
<span style="font-family: Verdana;">Kiitos teille, ystäväni! Ilman teitä elämäni olisi aika onnetonta. Kiitos, kun olette olemassa ja haluatte jakaa elämänne minun kanssani!</span>Angorahttp://www.blogger.com/profile/02356809629861815837noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6102532423892776592.post-7044867631449106592013-06-20T16:13:00.000+03:002013-07-02T11:22:21.862+03:00Päivää, kukas minä oikein olenkaan?Niin moninaiset ovat nämä ihmisen roolit, olet jonkun lapsi, sisarus, ystävä, työtoveri, sukulainen, puoliso, vanhempi, isovanhempi jne. ja kaikkien niiden keskellä sitä joutuu joskus pysähtymään kuka oikeastaan olen minä. Onko minuus muuttuva vai pysyvä olotila? Vaihteleeko se eri rooleista käsin? Mikä osuus minua pysyy kaikissa rooleissa samana?<br />
<br />
Lieneekö se tätä neljänkympin kriisiä, kun tällaisia pohdituttaa usein... Viime aikoina on tuntunut, että oma minuus, sen ydin, on hukkunut jonnekin. Paljon on paineita suuntaan jos toiseenkin ja niiden välillä sukkuloidessa karkaa se ehkä kaikista tärkein, oma minuus, jonnekin ulottumattomiin. Kuka minä oikeastaan olenkaan, ihan pohjimmiltani? Ei kuka minä haluaisin olla, vaan kuka minä o l e n. Ei kuka olen toisten silmissä, vaan kuka minä o l e n. <br />
<br />
Hei, voisiko joku kertoa minulle kuka minä olen!!Angorahttp://www.blogger.com/profile/02356809629861815837noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6102532423892776592.post-82858141866664249972013-06-14T21:58:00.000+03:002014-07-13T00:47:57.782+03:00Turmiolan Tommin tie<p dir="ltr">Joo. Niin se vaan kuulkaa on, että ei mulle saisi antaa yhtään ylimääräistä rahaa, heti osaan ne tuhlata. Rahaa paloi, mutta nyt mulla on ihan oma tab. Ja hienosti osaan jopa ihan itse opetella sitä käyttämään! Mikähän kumman viihde-elektroniikka tartunta mulle on tullut: olen kuukauden sisään ostanut iPodin ja nyt sitten tabletinkin... hui! No, harvoinhan minä itseeni rahaa tuhlailenkaan, nyt alkaa olla ekan kerran elämässä mahdollista rahaa kuluttaakin, kun ei tarvitse ihan jokaista senttiä metrin mittaiseksi venyttää. Kai tästäkin pitäisi opetella nauttimaan hyvällä omallatunnolla.</p>
<p dir="ltr">Pikkuhiljaa olen opetellut sitäkin, että on ihan ok työssäkäyvälle yli 40 v naiselle käydä silloin tällöin kampaajalla ja kosmetologilla, saa siitä nauttia jos on välillä ihan nätti olo! Olenhan jo oppinut senkin, että jos ulkomuotoani kehutaan, sanon kauniin kiitoksen sen sijaan, että alkaisin dissata omaa ulkomuotoani. Tuntuuhan se kivalta, jos mulle sanotaan että näytän kauniilta! Ja saa tuo sanoja olla sitä mieltä, ei minun tarvitse mennä hänen mielipidettään mollaamaan, jos en ole tottunut sellaisiin sanoihin... Pitäisi opetella itsekin sanomaan itselleen ääneen kauniita sanoja silloin kun itse kokee ne aiheellisiksi. Rakasta itseäsi, niin on mahdollista rakastaa myös muita!</p>
Angorahttp://www.blogger.com/profile/02356809629861815837noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6102532423892776592.post-23022608434759231572013-06-11T11:24:00.002+03:002013-07-02T11:23:49.338+03:00Häähumua<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Hääpäivä. Kahdeksas. Ja ihme ja kumma, mieskin oppii kun niin haluaa - ensimmäisen kerran muisti hääpäivämme ja sain aamulla lahjankin! Ja nyt sitten tuli paineita, pitänee kai minunkin hankkia jotain lahjaksi... </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kummasti vaan se aika kulkee, ihan kirkkaana muistuu mieleen hetket kahdeksan vuoden päähän, kuinka ei jännittänyt, oli vaan hyvä mieli. Päivä oli kaunis ja juhlat mukavat. Paljon on kahdeksassa vuodessa tapahtunut ja paljon on saanut tahtoakin käyttää, että voi tänään hääpäivää juhlia. Mutta tahtoa riittää jos niin haluaa. Ja välillä on vaan puskettava eteenpäin pelkällä tahdonvoimalla, vaikka olisi niin paljon helpompaa heittää hanskat tiskiin ja sanoa kiitos ja näkemiin. Avioliitto on vaikea asia - täytyy sovittaa yhteen omat, puolison, lapsen ja koko perheen tarpeet, omat ja puolison menneisyyden rasitteet, oma ja puolison suku iloineen ja suruineen ja jostain vielä löytää tahto ja voimavarat pitää yllä henkinen yhteys ja keskinäinen hellyys kaiken arjen pyörityksen keskellä. Onko siis ihme, että niin moni avioliitto väsähtää kaiken tuon keskellä ja menee rikki?</span><br />
<span style="font-family: Verdana;"></span><br />
<br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"></span><br />Angorahttp://www.blogger.com/profile/02356809629861815837noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6102532423892776592.post-61998718998890385372013-06-06T13:25:00.001+03:002013-07-02T11:21:15.812+03:00Alussa oli...<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Nyt se sitten alkaa, pitkästä aikaa, tämä bloggaaminen. Angora jakaa elämäänsä ystäviensä kanssa uusin kujein ja uusin ajatuksin. Tämä täyttynee erilaisista ajatelman haituvista, omilla pikku kätösillä tehdyistä erilaisista tu(u)narin tuotoksista ja arjen vuoristoradan kuvauksista. Saapas näkee, mitä kenkä tekee...</span><br />
<span style="font-family: Georgia;"></span><br />
<span style="font-family: Georgia;">Vuoden huilitauko omasta työstä teki hyvää - joskus on viisautta ottaa askeleita sivummalle ja tarkastella oman elämänsä osa-alueita sivumpaa. Hyvää teki, nyt on tärkeysjärjestys kohdallaan. Prioriteeteissa ensimmäisenä menee oma perhe, minä, mies ja perillinen. Sitten tulevat ystävät ja läheiset ihmiset, sitten ehkä siellä kolmannella sijalla on työ. Saattaahan se portailla vielä matalemmallekin tipahtaa, saapas nähdä...</span>Angorahttp://www.blogger.com/profile/02356809629861815837noreply@blogger.com0