Koulun aloitus ja uudet kujeet

Poikanen on nyt kulkenut koulutaivaltaan viikon verran ja tuntuu tykkäävän koulusta - äitiinsä tullut. Jännitys on jo helpottanut, eikä poikanen enää hiljene koulun pihaan saavuttaessa. Koulumatkan kulkemista harjoitellaan, kotiavaimen käyttöä opetellaan ja kännykän mukana pitämistä myös. Kummallisen isolta lapseni vaikuttaa jo, ihan tuntuu äidin sydämellä kumma tunne - yhtäaikaa suunnaton rakkaus ja ylpeys sekä pohjaton huoli ja pieni suru.

Opettaja vaikuttaa mukavalta ja aidosti lapset kohtaavalta ihmiseltä, poikanen ainakin tykkää opettajastaan kovasti (äidille jo huomautettiin, että ei meillä ole ope vaan o p e t t a j a :) ...). Lämpöä, aitoutta ja välittämistä toivon alkuopetuksen opettajien huokuvan lapsille - sitä kautta lapset innostuvat koulusta ja ihan varmasti myös oppivat asioita.

Taivaallisen Isän siunausta koulutielle toivon kaikille pienille ja isommillekin koululaisille. 

Loma on parasta aikaa!

Loma on ihan parasta aikaa - eikö vaan? Perheemme teki yhteisen elämämme ensimmäisen ihan oikean yhteisen ulkomaan matkan - Tanskaan Legolandiin ja Kööpenhaminaan. Oli mukava viettää aika yhdessä, ihmetellä yhdessä maailmaa ja sen pieniä ja suuria ihmeellisyyksiä. Kerätä merenrannalla simpukoita ja kiljuen juosta karkuun meduusoita, kieppua Legolandin härveleissä ja nauraa vatsan pohjalla tuntuvaa jännitystä, kävellä mittaamaton määrä askeleita niin että iltaisin kaatuu jalat ja pohkeet kuumottaen sänkyyn nukkumaan... 

Onneksi lomaa vielä riittää, käyn tosin kurkkaamassa ensi viikolla muutaman päivän töissä, ettei pääse todellisuus unohtumaan, ja sitten san vielä jatkaa pari viikkoa. Poikanen tosin aloittaa pitkän koulutaipaleensa ensi viikolla. Nuorena sitä aina ihmettelin, miten ihmeessä ne aikuiset aina päivittelevätkään ajan - muka niin kamalan - nopeaa katoamista - nyt huomaan kasvaneeni aikuiseksi ainakin siinä asiassa :).