Kun näen myymäläauton, teen aikamatkan lapsuuteen. Mummolan pihassa kävi kahden eri kauppaliikkeen kauppa-auto. Mummo osti kesällä aina minulle jäätelön ja joskus sain jopa kaivella omaa pikkuruista, muovista leppäkerttukukkaroani ja ostaa ihan itse pienen karkkirasiankin. Jäätelön kanssa piti aina mennä härnäämään isoveljen korviketta, minua 14 vuotta vanhempaa setää...
Nykyisin ovat käyneet kovin harvinaisiksi nuo sympaattiset kauppa-autot. Harmittaa ennen kaikkea niiden maaseudulla vielä asua sinnittelevien vanhusten puolesta, joille pikkumatkan päässä pysähtyvä myymäläauto saattaa olla kotona asumisen ainoa edellytys. Jos tätä palvelua ei ole, on edessä muutto kirkolle tai kaupunkiin vieraisiin ympyröihin.
Ihan jo kannatuksen vuoksi on ihan pakko tehdä aina nostalgiatrippi menneisyyteen ja käydä myymäläautossa ostoksilla aina kun siihen on mahdollisuus. Iso kiitos näillekin nuorille yrittäjille, jotka jaksavat tätä vielä pyörittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti