Keväässä jo ollaan ja koko blogi on peittynyt paksun pölykerroksen alle. On tullut aika puhaltaa pölyt pois blogin päältä ja kertoilla kuulumisia.
Poikanen on jo iso koululainen, kulkee yksin kotiin ja osaa jo odotella ihan itsekseen kotonakin tunnin tai kaksi vanhempien kotiin saapumista. Itsenäistyminen on vääjäämätöntä, mutta silti äidin ja isän syli on maailman paras paikka ja ihaninta on käpertyä yhteisen peiton alle lueskelemaan yhdessä vaikkapa Harry Potteria.
Oman neljänkympin kriisin keskellä olen oppinut tekemään ratkaisuja myös ihan sillä perusteella, mikä on minulle hyvästä. Olen siirtynyt 4-päiväiseen työviikkoon (vaikkakin ne neljä työpäivää ovatkin kovin kiireisiä) ja oppinut nauttimaan joutilaisuudesta ja ihan ikiomasta ajasta, jolloin ei tarvitse tehdä mitään.
Ehkä vielä joskus opin pois suorittamisesta... ehkäpä sitten viidenkympin kriisissä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti