Olen lueskellut viime aikoina kovastikin ajankäytön problematiikkaan liittyvää kirjallisuutta. Viimeisin lukuelämykseni oli Juha T. Hakalan kirja Pakattu aika. Oppisinkohan joskus hallitsemaan omaa ajankäyttöäni niin ettei ole koko ajan kiire ja hoppu jonnekin ja samaan aikan onneton riittämättömyyden tunne. Olisi varmaan ihan viisasta osata hellittää hetkeksi ja luopua suorittamisesta...
Päätin jatkaa syksyllä tätä nelipäiväistä työviikkoa, ihan silläkin uhalla että tulee olemaan edelleen niitä hullun kiireisiä viikkoja jolloin täytyy yrittää tehdä viikon työt ihan vain yhdessä tai kahdessa päivässä. Jos osaisin sitten vastapainoksi oikeasti nauttia vapaapäivistäni ja levätä ja tehdä voimauttavia asioita silloin. Ja sitäpaitsi poikanen toivoi että äiti olisi edelleen perjantaisin häntä vastaanottamassa ja joskus jopa puolessa matkassa vastassa koulupäivän jälkeen :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti