Syksy saa minussa aikaan kummallisen sisäänpäin kääntymisen. Oma koti tuntuu yhtäkkiä maailman parhaalta paikalta, lasken kaihtimet, sytytän kynttilöitä ja vetäydyn sohvan nurkkaan teekupin ja neuletyön tai virkkuun kanssa. Samalla minut valtaa vimma saada kodista aikaan paljon parempi paikka... kaipaan kotiini uutta ilmettä ja tahdon tehdä pesästäni mahdollisimman miellyttävän.
Aina en voi tehdä ihan kaikkea sitä, mitä haluaisin - vuokralla asuminen tuo omat rajoitteensa, mutta jo pienellä voi saada paljon aikaan - kun ei havittele kuuta taivaalta. Siinäpä vasta oppimisen paikka - olla tyytyväinen vähempään ja nauttia epätäydellisyydestä. Jos osaisin vielä hyväksyä ne pienet ja suuremmatkin epätäydellisyydet myös omassa itsessäni...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti