Niin moninaiset ovat nämä ihmisen roolit, olet jonkun lapsi, sisarus, ystävä, työtoveri, sukulainen, puoliso, vanhempi, isovanhempi jne. ja kaikkien niiden keskellä sitä joutuu joskus pysähtymään kuka oikeastaan olen minä. Onko minuus muuttuva vai pysyvä olotila? Vaihteleeko se eri rooleista käsin? Mikä osuus minua pysyy kaikissa rooleissa samana?
Lieneekö se tätä neljänkympin kriisiä, kun tällaisia pohdituttaa usein... Viime aikoina on tuntunut, että oma minuus, sen ydin, on hukkunut jonnekin. Paljon on paineita suuntaan jos toiseenkin ja niiden välillä sukkuloidessa karkaa se ehkä kaikista tärkein, oma minuus, jonnekin ulottumattomiin. Kuka minä oikeastaan olenkaan, ihan pohjimmiltani? Ei kuka minä haluaisin olla, vaan kuka minä o l e n. Ei kuka olen toisten silmissä, vaan kuka minä o l e n.
Hei, voisiko joku kertoa minulle kuka minä olen!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti