... Niin siinä voi käydä - aviopuolisoon siis ihan oikeasti voi rakastua uudelleen... Aika ihanaa ja vähän ihmeellistäkin. Ja tähän tilaan voi eksyä, kun arjen harmaan pyörityksen keskelle raivaa tilaa oikein kunnolliselle yhteiselle ajalle, johon kumpikin sitoutuu. Kun kuljeskelee päämäärättömästi käsi kädessä ihmisvilinässä ja katsoo kauan toista silmiin. Kun katselee auringonlaskua vierekkäin. Kun kertoo vitsejä, joille tietää toisen takuuvarmasti nauravan - ja saa hänet nauramaan sydämen pohjasta.
Jospa nyt tulevaisuudessakin muistaisin miksi sen yhteisen ajan järjestäminen on niin tärkeää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti